|
|
BiH HISTORIA |
|
Päivitetty:
10.02.2013. |
Bosnia-Hertsegovina,
Bosnia ja Hertsegovina,
serbokroatian kielessä Bosna i Hercegovina,
engl. Bosnia and Herzegovina,
Balkanilla sijaitseva liittovaltio, jonka muodostavat bošnjakien ja kroaattien
liittovaltio (51 % alueesta) ja Bosnian serbitasavalta (49 %) ja joka rajoittuu
pohjoisessa ja lännessä Kroatiaan, idässä Serbiaan sekä kaakossa Montenegroon.
Valtio muodostuu ent. Jugoslaviaan kuuluneista Bosnian ja Hertsegovinan hist.
maakunnista. Pohjois- ja keskiosan muodostaa Bosnajoesta nimensä saanut Bosnia,
joka käsittää neljä viidesosaa pinta-alasta. Hertsegovina sijoittuu eteläosaan.
Koko maa on pääosin vuoristoa. Lähes puolet pinta-alasta on lehti- ja havumetsän
peitossa. Bosnia-Hertsegovina on sisämaavaltio, jolla on vain 22 km:n pituinen
osuus Adrianmeren rannikosta. Joet, Bosna, Una ja Drina, virtaavat kohti Unkarin
alankoa ja laskevat Tonavan sivujokeen Savaan. Vain Neretva Hertsegovinassa
laskee Välimereen.
Väestöstä 1991 oli 44 % bošnjakeja
(islamilaisuskoisia), 31 % serbejä ja 17 %
kroaatteja. Bošnjakit, joita pitkän turkkilaisvallan perintönä on
Bosnia-Hertsegovinassa enemmän kuin muissa ent. Jugoslavian osissa, saivat oman
kansallisuuden aseman Jugoslaviassa 1960-luvun lopulla. Pääkieli on
serbokroaatti. Tiheintä asutus on Sarajevon seudulla sekä pohjoisessa Savan ja
sen sivujokien laaksoissa. Harvaanasuttuja ovat vars. Montenegron vastaisen
rajan vuoristoalueet. Lukutaitoisia on 86 % väestöstä. Merkittävimmät kaupungit
ovat Bosnian pääkaup. Sarajevo, Zenica, Banja Luka sekä Hertsegovinan pääkaup.
Mostar.
Ennen1991–95 käytyä sotaa yli puolet väestöstä sai
toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, mutta nykyisin se työllistää vain 6 %
työvoimasta Tärkeimmät viljelykasvit ovat maissi, vehnä, hedelmät, peruna ja
vihannekset. Puutavara ja paperi ovat merkittäviä vientituotteita. Maassa on
myös huomattavat kaivannaisvarat. Kaivostyö tuottaa rautamalmia, kuparia,
lyijyä, sinkkiä, kultaa, ruskohiiltä, bauksiittia ja vuorisuolaa. Tärkeimmät
teollisuudenalat ovat rauta-, teräs-, alumiini-, paperi-, elintarvike- ja
kulkuneuvoteollisuus. Teollisuus keskittyy Sarajevoon ja maan pohjoisosiin. Sota
raunioitti pahoin maan talouden 1990-luvulla. Sodan jälkeen maan
talousponnistelut ovat kuitenkin tuottaneet tulosta. Bruttokansantuote kasvoi
1990-luvun lopulla 10 % vuosittain ja inflaatio on laskenut 14 %:sta n. 4 %:iin
(2001).
Liittovaltion johdossa on kolmihenkinen presidenttineuvosto
(bošnjaki, kroaatti, serbi, toimikausi 2 vuotta) ja lakiasäätävänä elimenä
kaksikamarinen parlamentti, jonka kansojen kamarissa on 15 (viisi jokaisesta
etnisestä ryhmästä, toimikausi 4 vuotta) ja edustajainhuoneessa 42 jäsentä
(bošnjakien ja kroaattien liittovaltiosta 28 ja serbitasavallasta 14 edustajaa,
toimikausi 4 vuotta). Sekä bošnjakien ja kroaattien liittovaltiolla että Bosnian
serbitasavallalla on oma parlamentti ja presidentti. Äänioikeusikäraja on 18
vuotta.
Historia. Alk. illyrialaisten asuttama
Bosnia kuului Rooman valtakuntaan ja sen hajottua 395 Itä-Roomaan. 600-luvulla
maahan muutti serbejä ja kroaatteja. Vuosina 1376–1463 Bosnia oli itsenäinen
kuningaskunta, johon Hertsegovina kuului vuodesta 1448 herttuakuntana.
Turkk. osmanit valloittivat Bosnian 1463 ja Hertsegovinan 1483,
mutta saivat vasta 1528 valtansa niissä vakiinnutetuksi. Suurin osa aatelistosta
kääntyi islaminuskoisiksi säilyttääkseen etuoikeutensa ja maansa.
Hertsegovinassa 1876 puhjennut kapina laajeni Venäjän ja Turkin väliseksi
sodaksi (1877–78). Sen jälkeen pidetyssä Berliinin kongressissa 1878 maakunnat
annettiin Itävallan valvontaan ja se liitti ne alueisiinsa 1908.
Serbinationalistien salaisen järjestön Mustan käden jäsen
Gavrilo Princip ampui 28.6.1914 Sarajevossa vierailulla olleen Itävalta-Unkarin
kruununperijän Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sofian. Tämä Serbian
salaisen palvelun edustajien suunnittelema tapahtumasarja oli yksi 1.
maailmansotaan johtaneista syistä. Sodan jälkeen sekä Bosnia että Hertsegovina
liitettiin perustettuun Jugoslavian valtioon. 2. maailmansodan aikana suurin osa
alueesta säilyi itsenäisenä Italian suojeluksessa. Vuonna 1946
Bosnia-Hertsegovinasta muodostettiin osatasavalta.
Slovenian ja Kroatian esimerkin mukaisesti Bosnia-Hertsegovinan
osatasavalta antoi vuodesta 1990 presidenttinä olleen bošnjaki Alija Izetbegovićin
johtamana 1991 itsenäisyysjulistuksen, joka vahvistettiin kansanäänestyksessä
1992 Tämä avasi pääsyn YK:hon sekä Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyökonferenssiin. Myös maassa asuvat serbit, julistivat Radovan Karadžićin
johdolla alueensa autonomiseksi serbitasavallaksi. Tämä johti keväällä bošnjakien
kroaattien ja serbien väliseen raakaan sisällissotaan, joka kesti yli kolme
vuotta (1992–95) ja vaati yli 200 000 kuolonuhria. Punaisen Ristin kansainv.
komitea julkaisi marrask. 2000 listan 1992–95 kadonneista. joista useimpien
arvellaan kuolleen; listalla on yht. 20 484 henkeä, näistä bošnjakeja on 16 979.
Jugoslavian liittoarmeija tuki aluksi Serbialaisen
Bosnia-Hertsegovinan tasavallan perustaneita serbejä. Kesällä 1993 näiden
Suur-Serbiaa havittelevien serbien hallussa oli jo yli 2/3 maasta. Myös Bosnian
ja Hertsegovinan kroaatit julistivat kesällä 1992 alueensa autonomiseksi ja
saivat tukea Kroatiasta. Huonoimpaan asemaan jäivät bošnjakit, mm. Sarajevossa
jäi saarroksiin 380 000 ja Goraždessa
50 000 asukasta. Jo 1992 alkoi tihkua tietoja lähinnä bošnjakeihin kohdistuvista
etnisistä puhdistuksista ja raiskauksista, joihin ensisijaisesti syyllistyivät
serbit. Vuoden loppuun mennessä lähes 3 milj. ihmistä oli joutunut pakolaiseksi.
YK lähetti maahan rauhanturvajoukkoja, mutta kaikki
rauhanneuvottelut epäonnistuivat. Keväällä 1993 YK julisti serbien piirittämän
Sarajevon turva-alueeksi, samoin Bihaćin,
Goražden, Srebrenican, Tuzlan
ja Zepan. Kun Bosnia-Hertsegovinan serbiparlamentti kolmannen kerran hylkäsi
kansainv. rauhansuunnitelman kansainv. pakotteitten tal. ahdinkoon saattama
Jugoslavia teki Serbian presidentin Miloševićin
johdolla elok. 1994 päätöksen suhteiden katkaisemisesta Bosnian serbeihin ja
rajan sulkemisesta.
YK ei kyennyt puolustamaan julistamiaan turva-alueita, joille
oli siirtynyt runsaasti siviiliväestöä, ja serbit valloittivat heinäk. 1995
Srebrenican ja Zepan, tyhjensivät ne bošnjakeista sekä surmasivat sodan
pahimmissa verilöylyissä tuhansia miehiä. Sota sai uuden käänteen, kun Kroatia
valloitti elok. 1995 Krajinan serbialueen, ja serbit joutuivat nyt puolestaan
pakenemaan. Samanaikaisesti Nato suoritti ilmaiskuja, ja bošnjakit sekä kroaatit
valloittivat alueita serbeiltä. Osapuolet hyväksyivät rauhanehdotuksen 8.9.1995
ja Nato ryhtyi turvaamaan rauhaa. Yhdysvaltain välityksellä ja painostuksella
kolme presidenttiä (Bosnia-Hertsegovinan Izetbegović,
Kroatian Tudjman ja Serbian Milošević)
allekirjoittivat 21.11.1995 Daytonin rauhansopimuksen. Sen mukaan
Bosnia-Hertsegovina on liittovaltio, jonka osina ovat bošnjakien ja kroaattien
liittovaltio (51 % maa-alasta) ja Bosnian serbitasavalta (49 %). Maata hallitaan
keskitetysti, ja Sarajevo on yhteisessä hallinnossa. Pakolaisille taattiin vapaa
liikkuminen ja sotarikollisiksi epäillyiltä kiellettiin osallistuminen pol.
päätöksentekoon. Naton lähes 35 000 miehen vahvuiset joukot, joiden joukossa oli
myös suomalaispataljoona, tulivat valvomaan rauhansopimuksen toimeenpanoa.
Elisabeth Rehn toimi vuodesta 1996 YK:n ihmisoikeusraportoijana Bosniassa sekä
1998–99 pääsihteerin erityislähettiläänä.
Ensimmäisissä presidenttineuvoston vaaleissa 1996 eniten ääniä
saanut Alija Izetbegović toimi
seuraavat kaksi vuotta neuvoston pj:na eli käytännössä maan presidenttinä.
Haagin sotarikostuomioistuimen sotarikolliseksi julistama Radovan Karadžić
painostettiin 1996 eroamaan serbitasavallan johdosta, ja tilalle valittiin
valittiin Biljana Plavsić.
Kovan linjan serbit asettuivat Plavsićia
vastaan, mutta kansainv. tuen turvin hänen onnistui pysyä vallassa.
Vuonna 1998 Bosnian serbitasavallan presidentiksi valittiin
kovan linjan kansallismielinen Nikola Poplasen. Liittoparlamenttivaaleissa sen
sijaan maltilliset saivat enemmistön. Presidenttineuvostoon valittiin bošnjakien
Alija Izetbegović, serbien
Zivko Radisić ja kroaattien
Ante Jelavić. Izetbegović
erosi syksyllä 2000, kaksi vuotta ennen määräaikaa. Jelavić
puolestaan erotettiin kroaattiseparatististen lausuntojensa vuoksi. Kun
serbitasavallan presidentti Nikola Poplasen jatkuvasti kieltäytyi nimittämästä
pääministeriksi parlamentin enemmistön ehdokasta, rauhanvälittäjä Carlos
Westendorp erotti hänet maalisk. 1999 syyttäen häntä rauhanprosessin
estämisestä. Samanaikaisesti kansainv. sovitteluelin muutti kiistellyn Brčkon
kaupungin puolueettomaksi itsehallintoalueeksi ja siirsi sen kansainv.
valvontaan. Vastalauseena Poplasenin erottamiselle ja Brčkon
yhteishallinnolle Bosnian serbiedustajat lähtivät yhteisistä valtioelimistä,
mutta palasivat pian takaisin, ja serbitasavallan presidentiksi valittiin Mirko
Sarović.
Vaikka Brčkon
kaupungin asema, pakolaisten hidas paluu ja Kosovon sota keväällä 1999
vaikeuttivat rauhanprosessia, pol. tilanne tasapainottui. Marrask. 2000
pidettiin ETYJin suosituksesta sekä liittotasavallan että osatasavaltojen
parlamenttien sekä serbitasavallan presidentin vaalit, joissa kovan linjan
kansallismieliset kärsivät tappioita. Maalisk. 2001 parlamentin ylähuone valitsi
presidenttineuvostoon Alija Izetbegovićin
tilalle Beriz Belkićin ja Ante
Jelavićin tilalle Jozo
Krizanovićin. Pääministeriksi
nimitettiin helmik. 2001 Bozidar Matićin,
mutta hallitus erosi kesäkuussa, kun sen esitys uudeksi vaalilaiksi ei tullut
hyväksytyksi parlamentissa. Uuden hallituksen muodosti ulkoministeri Zlatko
Lagumdzija ja vaalilaki saatiin hyväksyttyä.
Vuonna 2002 serbitasavallassa tehtiin perustuslain muutoksia,
joilla serbien, bošnjakien ja kroaattien asemaa yhdenmukaistettiin koko
Bosniassa. Serbitasavallan hallituksessa 65 %:n ministereistä tulee edustaa
serbejä ja 35 %:n bošnjakeja, kroaatteja ja muita. Serbian ja kroaatin sekä
bošnjakien puhuman bosnjakin kielet saivat yhdenvertaisen aseman. Lisäksi
YK-hallinto julisti voimaan uuden, koko valtiota koskevan perustuslain, jonka
mukaan serbit, bošnjakit ja kroaatit ovat täysin yhdenvertaisia ja valtion
viroissa heillä on kiintiöt. Bosniasta tuli Euroopan neuvoston 44. jäsen huhtik.
2002.
Lokakuussa 2002 valittiin uudelleen Bosnian
presidenttineuvosto, liittovaltion edustajainhuone (alahuone), bošnjakien ja
kroaattien liiton edustajainhuone, serbitasavallan kansankokous sekä
serbitasavallan presidentti ja varapresidentti. Nämä olivat ensimmäiset ilman
ulkopuolista valvontaa järjestetyt vaalit sodan jälkeen. Niihin osallistui 57
puoluetta, yhdeksän vaaliliittoa ja kolme sitoutumatonta ehdokasta. Suurimmat
voittajat olivat kolme suurta kansallismielistä puoluetta: bošnjakien
demokraattinen toimintapuolue (SDA), serbien demokraattinen puolue (SDS) ja
kroaattien demokraattinen yhteisö (HDZ). SDA sai liittovaltion
edustajainhuoneeseen 10 paikkaa, bošnjakien Bosnian ja Hertsegovinan puolue
(SBiH) 6 , HDZ 5, SDS 5, sosiaalidemokraatit (SDP) 4 ja yhdeksän pienpuoluetta
yht. 16 paikkaa. Ainoastaan SDP on monikansallinen puolue, joten valtaan
palasivat kansallismieliset ja maan todellisen yhdistymisen on arvioitu
hidastuvan. Äänestysprosentti oli vain n. 54. Presidenttineuvostoon valittiin
HDZ:n Dragan Cović, SDA:n
Sulejman Tihić ja SDS:n Mirko
Sarović, joka erosi tehtävästä
jo huhtik. 2003. Hänen tilalleen valittiin Borislav Paravac. Liittovaltion
pääministeriksi tuli jouluk. 2002 bošnjakeja edustava Adnan Terzić
ja helmik. 2003 Ahmet Hadzipasić.
Serbitasavallan pääministeriksi nimitettiin tammik. 2003 Dragan Mikerević,
bošnjakien ja kroaattien liiton presidentiksi Niko Lozancić.
Kriisinhallinnan kansainv. poliisioperaation (IPTF) johto siirtyi tammik. 2003
YK:lta EU:lle (nimellä EUPM).
Bosnia-Hertsegovinan talous on ollut sodan jälkeen
vaikeuksissa. Työttömyys kohosi paikoin jopa 60 %:iin, korruptio ja salakuljetus
kukoistavat. Sodan seurauksena myös sotarikolliset asetettiin tuomittavaksi
Haagin kansainv. sotarikostuomioistuimeen ja helmik. 2001 annettiin ensimmäiset
tuomiot raiskauksista. Serbitasavalta ryhtyi 2001 yhteistyöhön Haagin
kansainvälisen tuomioistuimen kanssa, ja sen sisäministeriö ilmoitti nostaneensa
sotarikossyytteet lähes 3 000 bošnjakia ja kroaattia vastaan. Bosnian
serbitasavallan ent. presidentti Biljana Plavsić
ja sosiaali- ja pakolaisministeri, bošnjakeihin kuuluva kenraali Sefer Halilović
ovat olleet syytettyinä Haagissa.
Kenraali Ratko Mladićia
syytetään tuhansien bošnjakien joukkomurhasta Srebrenicassa 1995 ja Sarajevon
saarron aikana tehdyistä sotarikoksista, mutta Serbitasavallan raportin mukaan
Bosnian bošnjakit olivat kuvitelleet tai keksineet tarinan Srebrenican
joukkomurhasta. Raportti tuomittiin yleisesti vääristellyksi. Maalisk. 2003
bosnialainen tuomioistuin määräsi, että serbihallinnon on maksettava 2 milj.
euron korvaukset seuraavien 4–5 vuoden kuluessa Srebrenican verilöylyn
muistosäätiölle, joka edustaa uhrien omaisia.
Katsaus tapahtumiin 2003–06. Toukok.
2003 Haagin sotarikostuomioistuimessa (ICTY) alkoi oikeudenkäynti neljää
bosnialaista serbiupseeria vastaan. Heitä syytettiin osallisuudesta Srebrenican
verilöylyyn 1995. Jo vuonna 2001 Bosnian tuolloinen serbikomentaja Radislav
Krstić tuomittiin 46 vuodeksi
vankeuteen Srebrenican kansanmurhasta, mutta YK:n sotarikostuomioistuimen
vetoomustuomioistuin alensi tuomion 35 vuoteen huhtik. 2004. Jouluk. 2003
Bosnian serbien ent. asevoimien varakomentaja Momir Nikolić
tuomittiin Haagissa 27 vuodeksi vankeuteen ja serbiarmeijan ent. komentaja
Dragan Obrenović 17 vuodeksi
vankeuteen. Momir Nikolić oli
ensimmäinen serbiupseeri, joka myönsi osallisuutensa Srebrenican surmiin.
Naispuolisia bošnjakivankeja kiduttanut ja murhannut vankileirin johtaja Dragan
Nikolić tuomittiin 23 vuodeksi
vankeuteen ja serbikenraali Stanislav Galićin
20 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan
erityisesti Sarajevon piirityksen aikana 1992–95. Bosnian serbien sodanaikaista
johtajaa Radovan Karadzićia ei
ole saatu pidätetyksi. Uusia joukkohautoja löytyi kesällä 2003 Sarajevon
koillispuolelta Vlasenicasta, jossa arveltiin olevan n. 150:n vuonna 1992
surmatun bošnjakin jäänteet, ja läheltä Serbian rajaa Zvornikista, jossa oli
arviolta jopa 500 bošnjakisiviiliä. Serbian hallitus esitti lokak. 2004
virallisen anteeksipyynnön Srebrenican joukkomurhasta, kun tutkinnassa oli
kiistatta käynyt ilmi, että Bosnian serbiarmeija oli teon takana.
Marrask. 2004 presidenttineuvoston puheenjohtajaksi eli
presidentin tehtäviä hoitamaan nimitettiin Boris Paravac. Bosnian
Serbitasavallan pääministeri Dragan Mikerević
erosi jouluk. 2004 vastalauseena rauhansopimuksen toteutumista valvovan Paddy
Ashdownin päätökselle erottaa yhdeksän serbihallinnon viranomaista epäiltynä
sotarikoksista syytettyjen henkilöiden avustamisesta. Presidentti Dragan Cavić
nimitti uudeksi pääministeriksi Pero Bukejlovićin.
Maalisk. 2005 Ashdow erotti myös presidenttineuvostossa kroaatteja edustavan
Dragan Covićin, jonka tilalle
valittiin toukok. Ivo Miro Jović. |
|
|
Lokakuun 2012 vaaleisa vallittin uudet jäsennet
presidenttineuvostoon. Ne ovat:
Bakir Izetbegović
Željko Komšić
Nebojša Radmanović |
|
Teksti
on suurimmilta osin lainattu WSOY:n pikkujattilaisesta |
|
|
|
|
|
